Kuten luvattu ja uhottu jo hetken aikaa, makkaran tekoon piti rueta. Suolesta, lihasta ja lersseistä saa väännettyä niin paljon puujalkavitsiä, etten niitä tähän laita. Kerron taustoja.
Meidän äijä metästää, joten saan hirvenlihaa eri muodoissa melko helposti. Tässäkin blogissa on jo vissiin muutama resepti ollut, ja mietin että väännän makkarat ainakin koekappaleina siitä, ilmaista kun on. Telkkarista katoin joskus kun sisilialainen setä pisti käsineen makkaraa pöydällä, ja teki sitä muuten nopeemmin ku minä koneella, joten kyllähän sitä nyt piti päästä kokeilemaan. Visiona oli, että maustan itse kasvatetuilla chileillä ja pistän itse tehdyt sinapit päälle. Chilit ei vielä kasva, mutta sinappia voisi kokeilla vielä... Asiaan.
Reseptejä en ettiny, Anu hoiti sen mun puolesta. Eikös makkara oo vaan lihaa suolessa? Ilmeisesti ei. Sekaan laitettiin siis:
- noin 1,1 kg hirven karjalanpaistilihoja
- noin 300 g ihraa
- noin yksi isohko sipuli sipaleina (jäi tuosta taginesta yli)
- 4-5 kynttä valkosipulia
- suolaa
- mustapippuria
- paprikaa
- chiliä
- cayennea
- noin desilitra tummaa olutta (loput join).
Sipulit silpuksi, voissa pannulle ja viilenemään. Lihaköntit ja ihra myllyn läpi tiheellä terällä kahdesti ja eikun sotkemaan keskenään. Mausteiden määrästä ei voi sanoa muuta kun että paljon, lisäiltiin vähän väliä ja paistettiin koepala pannulla ja todettiin että lisätään vielä. Olutta meni arviosta, fiilistelin kädellä, että saa pyöriteltyä pötkön, joka ei katkea. Sitten vielä myllystä koko soosi läpi ja hetken vaivausta. Ilmeisesti jos jättää vaivaamatta, makkaroista tulee ilmavia ja paukahtelevat sitten rikki.
 |
| Mylly pyörii, ensimmäinen kerta. |
 |
| Nyrkkiä vaan, kyllä se siitä! Kuole! |
Suoleen laittaminen olikin sitten melkoista. Liotin suolta haaleassa vedessä puolisen tuntia, jotkut laittoivat suolaa sinne, minä en. Päätin, että se on hyvää vaihtamatta vesiä tahi maustamatta. Myllyyn makkarasuutin kiinni ja terät ja muut ritilät edestä, Anulle muovikapula käteen, suuttimen varteen suolta (no hiukan jos heittää suuttimeen, ehhehe) niin paljon kun sain mahtumaan ja saksilla poikki. Viisi senttiä suolta roikkui yli, ajettiin massaa hiukan siihen huulille ja suoleen solmu, ettei tule ilmaa sekaan. Sitten vain kone käyntiin ja makkaroita pyörittelemään. Nauroin puolet ajasta, mutta kaipa noista hyviä tuli (kirjoitushetkellä ne vasta kiehuu esikypsennyksessä).
 |
| Suolen asettelu suuttimelle oli melko jännää. |
 |
| Voiton puolella! |
Lopputuloksena oli 11 ruskeaa makkaraa (hirvi ottaa ruskean värin jo raakana, olen huomannut). Muuten vaikuttivat asialliselta, mutta Portin työkokemuksen perusteella hiukan löysähköiltä. Säilömisen takia pistimme kattilaan kiehumaan, ei kuitenkaan kiehumaan vaan noin +80 C veteen, ja joka makkaraan 3-4 reikää tikulla kylkeen, etteivät räjähdä.
 |
| Ja eikun kiehumaan. |
Nonni. Keittämisen jälkeen alko koostumus ja ulkomuoto olla muuten tehtaan tekemien jäljillä, mut koko ei oo ihan standardia. Pistin sitten yhden heti pannulle. Makua on, hirven maistaa mut mausteita saatiin lopulta oikee määrä. Rakenteeltaan hiukan raemainen, mut pitää muotonsa eikä hajoa. Huomaa, että ei oo tehtaan tuote, mutta en kyllä häpeile yhtään. Kelpo nakki. Laskin sit samalla päässäni, että mitä tää lysti maksaa verraten kaupan makkaraan.
Kilo lihaa kaupasta kustantaa noin kympin, suolet makso hiukan yli euron, läskit 50 senttiä. Mausteita oman maun mukaan, myllyä voipi lainata tai tehdä oikein kovana käsin. Kilohinnaks muodostuu siis noin 12-15 euroa, riippuen mitä ostaa ja miten maustaa. Tuloksena on kuitenkin semmonen makkara, ku itte haluaa ja allergikoille tää voipi olla melko hyvä juttu (sisko ei pysty syömään korianteria, kattokaapa huvikseen että kuinka monessa lihatuotteessa sitäkin on).
 |
| Keittämisen jälkeen ne oli jo täysin makkarakelpoisia. |
Ja sitäpaitsi: ku lyö oman puolmetrisen, pinkin chililerssin grilliin ni pitäis juttua riittää kesällä :D
T: Ville
