Tyrni-jogurttijäätelö (vai jäädyke...)

Sattuipa anoppi nakkaamaan meidän pakkaseen pussillisen tyrnimarjoja ja vähän ajan päästä postilaatikkoon kolahti Glorian ruoka&viini lehti. Ja lehdestä löytyi tämä jäätelöohje joten pitihän niitä tyrnimarjoja sitten päästä käyttämään!

Päämaut jäätelössä on tyrni ja appelsiini, molempia sopivasti. Ohjeesta poiketen laitoin massaa maisteltuani hieman enemmän tyrniä ja lisäsin Ruoveden herkun aitoa vaniljasokeria joukkoon. Jogurtti ja kerma laktoosittomana niin sopii myös herkemmillekin :P

Noh...ei tästä ihan jäätelöä tullut. Hirveästi en jätskejä olekkaan tehnyt kuin koulussa jäätelökoneella. Ohje kuulostikin liian helpolle...yön yli pakastamisen jälkeen pakkasessa odotti ennemminkin jäädyke kuin jäätelö. Kova köntti johon ei mikään jäätelökauha uponnut. Maku oli silti hyvä mutta missä oli vika? Tutkiskelin erilaisia reseptejä, monessa keitetään kermaa ja kananmunankeltuaisia. Toisissa vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi, vatkataan kerma vaahdoksi ja yhdistetään. Monissa jäätelöä vatkataan sähkövatkaimella pakastamisen aikana...pitäisiköhän lähettää ko. lehdelle viestiä ja kysyä asiaa, lehden kuvassa oli ainakin kaunis jäätelöpallo ;)

Tyrni-jogurttijäätelö

1 dl sokeria
1 appelsiini mehu
500g turkkilaista jogurttia
2dl kuohukermaa
4 rkl makeuttamatonta tyrnisosetta (itse laitoin vielä n.3rkl lisää)
(2-3 rkl vaniljasokeria)

Purista appelsiinista mehu. Laita mehu ja sokeri kattilaan, kuumenna ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Kaada kulhoon jäähtymään.

Lisää jogurtti, kerma ja tyrnisose (sekä vaniljasokeri). Sekoita tasaiseksi, maista ja makeuta halutessasi lisää. Kaada seos kannelliseen pakasterasiaan. Pakasta jäätelöä vähintään 5 tuntia, mielellään yön yli. Sekoita pakastamisen alussa pari kertaa jäätelöä noin tunnin välein.

Itse annoin pakasteessa olevien tyrnimarjojen sulaa pöydällä ehkä tunnin ja nypin niistä marjan päässä olevia "tikkuja" pois. Heitin marjat blenderiin ja sain oppia, että tyrnimarjan sisällä on marjan kokoon nähden aika iso siemen :D Noh mössö siivilään ja painelin sitä lusikalla siivilää vasten, alapuolelle kulho johon valui ehkä ennemminkin tyrnimarjanestettä kuin sosetta.

Hirveen hyvä jääpaisti

Näin se metsästyskausi alkoi ja päättyi, appiukon seura on kaikki saaliit saanut ja hirvipeijaisetkin on luvassa. Tietysti meidänkin pakastinta ollaan täydennetty erilaisilla hirvenlihoilla.

Jokin aika sitten Alkon lehteä selatessani bongasin jääpaistin ohjeen, ennenkin olin toki tähän törmännyt mutta nyt se palautui mieleeni. Päätin, että sitä olisi testattava pikimmiten. Silloin tosin sukeltaessani pääedeltä pakastearkkuumme, totesin lihojen olevan aika vähissä. Löytyi sieltä kuitenkin pieni naudan paisti ja pieni hirven vasan potka. Syteen tai saveen, näillä mentäsiin! Nettiä selaillessani törmäsin tekstiin, jossa sanottiin, että alle 2kg lihapaloilla ei kannata vaivautua. No minäpä vaivauduin ja sain oikein makoisaa lihaa, nopeammin ;)

Jääpaistin, toisinaan myös routapaistiksi kutsutaan, idea on laittaa liha täysin jäisenä uuniin miedolle lämmölle. Useaita tunteja kestävä paisto, sopiva sisälämpötila (n.65c) ja voila! täydellisen mureaa lihaa. Paiston jälkeen liha saa vielä olla yön yli mausteliemessä.

Toisella kerralla meillä oli noin kilon kokoinen hirvenpaisti. Kelloa tietysti unohdin katsoa...oiskohan joku 5h mennyt sen kokoisen palan kypsymiseen. Jotkut reseptit antavat 1,5kg lihalle ohjeeksi pitää uunissa 6-7h. Katsokaamme sitä sisälämpöä :)

Jääpaistin valmistus vie vuorokauden verran aikaa, mutta kuinka helppoa onkaan heittää suoraan pakkasesta liha uuniin ilman päivän-parin sulatusta jääkaapissa. Isommat lihakimpaleet voi olla uunissa vaikka yön yli!

Jääpaisti

n. 1,5kg lihaa (hirvi, poro, nauta...) itse testasin tuon potkan ja paistin, molemmat toimi. Paisti oli hieman mureampaa.

2-3 litraa vettä (meillä isoin kattila on 3l joten taisin laittaa siihen vettä noin 2,5l)

8rlk merisuolaa

3rlk väkiviina etikkaa (itse käytin valkoviinietikkaa kun muuta ei kaapista löytynyt)

3rlk sokeria

1rlk kok. mustapippureita

1rlk kok. valkopippureita

4 laakerinlehteä

6 valkosipulin kynttä (voi lisätä kokonaisena tai pieniä)

muutama oksa tuoretta timjamia ja rosmariinia. (tai reilut ruokalusikalliset kuivattuja)
(katajanmarjoja)

Jos maistelet lientä, niin huomaat sen olevan melko suolaista! Ei kannata säikähtää, lihasta ei tule niin suolaista :)

Lämmitä uuni 100-asteiseksi. Laita jäinen paisti vuokaan ja uuniin, paistia ei tarvitse peittää millään. Muutaman tunnin kulutta voit laittaa lämpömittarin paistiin ja alkaa seurata sen sisälämpötilaa. Itse otimme lihan uunista pois kun mittari näytti 65c ja se oli juuri sopivan punaista :)

Paistin ollessa uunissa voit valmistaa mausteliemen. Mittaa aineet kattilaan ja annan kiehua hiljasella noin puolisen tuntia. Sammuta liesi, jätä kansi kattilan päälle ja annan liemen olla siinä niin kauan, että paisti on sopivan kypsää.

Uiva hirvi ja pilkotut valkosipulit.

Itse kaadoin lihasta uunivuokaan kertyneet nesteet pois, ne ei näyttänyt kovin hemaseville...sen jälkeen lisäsin maustelientä niin paljon vuokaan, että liha peittyi lähes kokonaan (itellä tuli reunat vastaan, aina parempi jos liha on kokonaan nesteessä :D ). Liemi oli lämmintä mutta ei kuumaa! Vuokaan kansi päälle ja laitoin sen aluksi parvekkeelle jäähtymään, sitten yöksi jääkaappiin. Jos liha ei peity kokonaan, käännä se aamulla ympäri.

Lihasta leikkasimme ohuita siivuja. Tätä on nautittu kylmänä punaviinikastikkeen ja muussin kera, närpitty suoraan suuhun jääkaapista ja tänään teimme bageleita jonka täytteeksi liha pääsi. Nam!

Omena siellä, raparperi täällä.

Hiljaiseloa, hiljaiseloa...työt varmaan vie veronsa, ettei jaksa enää kotona niin paljon leipoa ja kokkailukin on perushuttua. Tai no, ei ees aina ole mutta sit kun lautanen on tyhjä ja suusta pääsee röyhtäys niin muistaa et hei, ois voinu ottaa kuvan tästä ruoasta ja kirjottaa blogiin :D

Mutta. Se on syksy nyt, ehkä vuodenajoista parhain jos ei ihan koko ajan sada. Nyt onkin ollut ehkä harvinaisen aurinkoista! Sieniä oon vähän keräillyt (harmillisen vähän, VIHAAN hirvikärpäsiä! :D ) ja joku muu keräsi puolesta omenoita ja raparpereja niin, että oli pakko keksiä jotain niistä. Pitkästä aikaa leipomaan, vähän enemmän kerralla niin voi pakastaa vierasvaraksikin jotain :) (oon muka parantanu elämäntapojani sen verran, että välttelen kaikenmaailman herkkuja suurimmaks osaks. Tulostakin se on tuottanut ja olen onnistunut kukistamaan sisälläni vikisevän pienen sokerihiiren :D )

Aloin googletella reseptejä ja ensimmäiset yksinkertaiselta kuulostavat pääsivät kokeiluun. Muffinsseja ja keikauskakkua! Reseptit olivat simppeleitä ja nopeita valmistaa :)

Helpot omenamuffinssit (resepti Myllyn Paras, omassani pieniä muutoksia)


3½ dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 dl öljyä
1 dl omenamehua
3 dl pieneksi kuutioitua omenaa

Sekoita kuivat aineet hyvin keskenään. Sekoita joukkoon omenakuutiot ja lopuksi muut aineet hyvin sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa (100 g), sulata ja jäähdytä se ennen taikinaan lisäämistä. Itse käytin öljyä, alkuperäisessä ohjeessa oli juoksevaa rasvaa.
Jaa taikina muffinsivuokiin (Pirkan amerikanmuffinivuokia meni 11kpl) ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min

Raparperimuffinssit

Resepti Kotiliesi

5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl sokeria
1 rkl kanelia tai kardemummaa
3 kananmunaa
1dl öljyä tai juoksevaa rasvaa
2dl kermaviiliä
2,5dl raparperia pieninä kuutioina

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kananmunat, rasva, kermaviili ja raparperit keskenään.
Lisää kosteat aineet kuiviin ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi seos muffinssivuokiin ja paistaa 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Raparperi-omenakeikauskakku

Halusin käyttää kaikki raparperit pois ja omenoitakin, joten tämä resepti kuulosti vallan mainiolle. Päätin tehdä alkuperäisen ohjeen tuplana ja tehdä tästä, hmm....keikauspiirakan? :D Tein keikauskakun siis syvälle pellille!

Elikkä tässä reseptiä pellilliseen keikaus"kakkua":

Pellille:
100g voita
2dl fariinisokeria
1 litra raparperia pilkottuna
4 omenaa

Itsellä suhteet olivat enemmänkin 50-50, raparperia oli puolisen litraa ja omenoita sitten vähän enemmän kuin 4.

Taikina:
300g voita
4dl sokeria
4 kananmunaa
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

Peitä syvä pelti leivinpaperilla. Mittaa pellille fariinisokeri ja voi. Kuumenna peltiä 175-asteisessa uunissa noin 3 minuuttia, kunnes rasva ja sokeri sulavat. Tasoita rasva-sokeriseos pellin pohjalle.

Pilko omenat (itse laitoin kuorineen). Ripottele pellille raparperit ja omenat.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää vaahtoon huoneenlämpöiset munat yksitellen vatkaten. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Lisää seos taikinaan vain sen verran sekoittaen, että taikina on tasaista. Levitä taikina raparperi-omenakerroksen päälle.

Paista kakkua (vai piirakkaa?) 175 asteessa uunin alimmalla tasolla 40-50 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä. Pellillistä ei ehkä kannata yrittää alkaa kääntelemään ympäri. Itse vetäisin tortun pois pelliltä ja leikkasin sen paloiksi niin päin :)

Peltileipä

Mikäs sen mukavampaa, kun tehdä sunnuntaina aamupalakis tuoretta leipää, vaivattomasti! Käsiäkään ei tarvitse sotkea taikinaan, jos ei ihan välttämättä halua :P

Helppo porkkana-peltileipä

5dl vettä
50g tuorehiivaa
4 porkkanaa raastettuna
n. ½ dl siirappia
2tl suolaa
50g voita
n. 10 dl sämpyläjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi ja porkkanaraaste. Alusta taikinaan reilut puolet jauhoista. Lisää pehmitty voi ja vaivaa loput jauhoista taikinaan. Itse pystyin vaivaamaan taikinan kokonaan puuhaarukalla, taikina saa olla löysempää kun silloin, jos leivottaisiin käsin sämpylöitä.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille. Levitä taikina esimerkiksi nuolijan avulla pellille, ripottele jauhoja päälle ja taputtele vielä tasaiseksi. Jätä liinan alle kohoamaan 30-40 minuutiksi.

Kohotuksen jälkeen roiskin taikinan päälle hieman vettä, toiselle puolelle laitoin juustoraastetta ja toiselle siemeniä. Vedin vielä taikinapyörällä leivän ruuduiksi. Paisto uunissa 225-asteessa noin 20 minuuttia.

Ikinä en opi et mozzarellaraaste tummuu nopeasti...

Whoopies!

Käyks mä täällä usein? No en vissiin ku kattoo edellistä kirjotusta...:D hups!

Mut nyt mä oon täällä ja niin on myös ehkä yks tän hetken kuumimpia villityksiä, whoopiet nääs! Alkuperäinen ohje oli RuokaPirkka-lehdessä, jossa kerrottiin, että Whoopiet rantautui suomalaisten jauhopeukaloitten käsiin Jenkeistä (ylläri..). Tarina kertoo, että whoopiet ovat kuppikakkujen muunnos, koska kuppikakut eivät mahtuneet eväsrasioihin, joten samasta taikinasta tehtiin pehmeitä keksejä, joiden väliin pursotettiin kuorrutus. Eli siis hyvä keksintö saaha otettua evääks mukaan jotain rasvasta, sokerista ja lihottavaa, American style? ;D

Muokkailin vähän ohjetta, koska halusin kekseistä suklaisempia, alkuperäisessä niihin tuli vain tummaa kaakaojauhetta. Täytteeseen taas keksin laittaa appelsiinituorejuustoa, koska suklaa+appelsiini= <3

Suklaa-appelsiiniwhoopiet

100g voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1dl maitoa
n. 50g valkosuklaata
n. 60g tummaa suklaata

Täyte
1 prk appelsiinituorejuustoa (Pirkka)
1 prk vaniljarahkaa (Valio)
2dl kuohukermaa
n. 80g tummaa suklaata
n. 50g valkosuklaata
vaniljasokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten
Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri keskenään. Sekoita jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Rouhi suklaa veitsellä karkeasti murusiksi ja lisää taikinaan. Nostele taikinasta leivinpaperin päälle pellille ruokalusikan kokoisia nokareita, jätä leviämisvaraa.
Ite taisin tehhä vähän isompia kun ohjeen mukaan keksejä pitäs tulla n.40 niin mulla tuli 30...:)
Paista keksit 175 asteessa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom! Keksit saavat olla pehmeitä uunista tullessaan, ne jähmettyvät jäähtyessään :)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Vatkaa rahka, tuorejuusto ja raastetut suklaat keskenään sekaisin. Lisää kermavaahto nuolijalla sekoittaen joukkoon. Levitä täyte puolille kekseistä ja paina loput kekseistä kansiksi. Annan maustua jääkaapissa n. 30 minuuttia ennen tarjoamista.

Tällä ohjeella täytettä tulee hitusen enemmän koska alkuperäisessä oli vain 2prk rahkaa (á 200g), joten määriä voi vähän vähentää tai tehdä keksejä enemmän ;D tai syödä loput täytteestä lusikalla.

Muoks. Ainiin, unohin kirjottaa et näihin voi käyttää lähes kaikkea mahollista täytteenä, oman maun mukaan :P nykyään löytyy paaaaaaljon maustettuja tuorejuustoja- ja rahkoja, ite halusin lisätä kermavaahtoa et täytteestä tuli täyteläisempi ja pehmeämpi! 

Muoks. 2. Noh tuli sitten tehtyä toinen satsia keksitaikinaa kun täytettä jäi yli ja huomasin, että tän ohjeen määrä täytettä riitti sitten niihinkin ;D  Ja taas sain taikinasta 30 keksiä, en osaa tehä tarpeeks pieniä ;)

Le tsef esittää: Riistamakkara

Kuten luvattu ja uhottu jo hetken aikaa, makkaran tekoon piti rueta. Suolesta, lihasta ja lersseistä saa väännettyä niin paljon puujalkavitsiä, etten niitä tähän laita. Kerron taustoja.

Meidän äijä metästää, joten saan hirvenlihaa eri muodoissa melko helposti. Tässäkin blogissa on jo vissiin muutama resepti ollut, ja mietin että väännän makkarat ainakin koekappaleina siitä, ilmaista kun on. Telkkarista katoin joskus kun sisilialainen setä pisti käsineen makkaraa pöydällä, ja teki sitä muuten nopeemmin ku minä koneella, joten kyllähän sitä nyt piti päästä kokeilemaan. Visiona oli, että maustan itse kasvatetuilla chileillä ja pistän itse tehdyt sinapit päälle. Chilit ei vielä kasva, mutta sinappia voisi kokeilla vielä... Asiaan.

Reseptejä en ettiny, Anu hoiti sen mun puolesta. Eikös makkara oo vaan lihaa suolessa? Ilmeisesti ei. Sekaan laitettiin siis:

- noin 1,1 kg hirven karjalanpaistilihoja
- noin 300 g ihraa
- noin yksi isohko sipuli sipaleina (jäi tuosta taginesta yli)
- 4-5 kynttä valkosipulia
- suolaa
- mustapippuria
- paprikaa
- chiliä
- cayennea
- noin desilitra tummaa olutta (loput join).

Sipulit silpuksi, voissa pannulle ja viilenemään. Lihaköntit ja ihra myllyn läpi tiheellä terällä kahdesti ja eikun sotkemaan keskenään. Mausteiden määrästä ei voi sanoa muuta kun että paljon, lisäiltiin vähän väliä ja paistettiin koepala pannulla ja todettiin että lisätään vielä. Olutta meni arviosta, fiilistelin kädellä, että saa pyöriteltyä pötkön, joka ei katkea. Sitten vielä myllystä koko soosi läpi ja hetken vaivausta. Ilmeisesti jos jättää vaivaamatta, makkaroista tulee ilmavia ja paukahtelevat sitten rikki.

Mylly pyörii, ensimmäinen kerta.

Nyrkkiä vaan, kyllä se siitä! Kuole!

Suoleen laittaminen olikin sitten melkoista. Liotin suolta haaleassa vedessä puolisen tuntia, jotkut laittoivat suolaa sinne, minä en. Päätin, että se on hyvää vaihtamatta vesiä tahi maustamatta. Myllyyn makkarasuutin kiinni ja terät ja muut ritilät edestä, Anulle muovikapula käteen, suuttimen varteen suolta (no hiukan jos heittää suuttimeen, ehhehe) niin paljon kun sain mahtumaan ja saksilla poikki. Viisi senttiä suolta roikkui yli, ajettiin massaa hiukan siihen huulille ja suoleen solmu, ettei tule ilmaa sekaan. Sitten vain kone käyntiin ja makkaroita pyörittelemään. Nauroin puolet ajasta, mutta kaipa noista hyviä tuli (kirjoitushetkellä ne vasta kiehuu esikypsennyksessä).

Suolen asettelu suuttimelle oli melko jännää.

Voiton puolella!

Lopputuloksena oli 11 ruskeaa makkaraa (hirvi ottaa ruskean värin jo raakana, olen huomannut). Muuten vaikuttivat asialliselta, mutta Portin työkokemuksen perusteella hiukan löysähköiltä. Säilömisen takia pistimme kattilaan kiehumaan, ei kuitenkaan kiehumaan vaan noin +80 C veteen, ja joka makkaraan 3-4 reikää tikulla kylkeen, etteivät räjähdä.

Ja eikun kiehumaan.

Nonni. Keittämisen jälkeen alko koostumus ja ulkomuoto olla muuten tehtaan tekemien jäljillä, mut koko ei oo ihan standardia. Pistin sitten yhden heti pannulle. Makua on, hirven maistaa mut mausteita saatiin lopulta oikee määrä. Rakenteeltaan hiukan raemainen, mut pitää muotonsa eikä hajoa. Huomaa, että ei oo tehtaan tuote, mutta en kyllä häpeile yhtään. Kelpo nakki. Laskin sit samalla päässäni, että mitä tää lysti maksaa verraten kaupan makkaraan.
Kilo lihaa kaupasta kustantaa noin kympin, suolet makso hiukan yli euron, läskit 50 senttiä. Mausteita oman maun mukaan, myllyä voipi lainata tai tehdä oikein kovana käsin. Kilohinnaks muodostuu siis noin 12-15 euroa, riippuen mitä ostaa ja miten maustaa. Tuloksena on kuitenkin semmonen makkara, ku itte haluaa ja allergikoille tää voipi olla melko hyvä juttu (sisko ei pysty syömään korianteria, kattokaapa huvikseen että kuinka monessa lihatuotteessa sitäkin on).

Keittämisen jälkeen ne oli jo täysin makkarakelpoisia.

Ja sitäpaitsi: ku lyö oman puolmetrisen, pinkin chililerssin grilliin ni pitäis juttua riittää kesällä :D

T: Ville

Le tsef esittää (Villen keitoksia): Lammastagine

Le pata. Ei kerrota, että lihat on jo siellä.

Noniin! Senkin nössöt. Saatiin joululahjaksi taginepata. Koska olen mies ja katson telkkarista ku muut syö lihaa, tiesin heti mikä se on ja mitä sillä tehdään. Joten: lampaan lapaa ettimään ja pata käyttöön.

Sivukommenttina tässä että melko käsittämättömät ohjeet padassa: ideana on, että se hautuu kannen alla ja kosteus kiertää siellä, mutta padan ohjeissa kielletään uunissa kannen käyttäminen (ilmeisesti paine?). Hellasta ei sanottu mitään, mutta mikroon saisi työntää. Päätin, että perinteinen hella toimii vallan mainiosti.

Oman käsitykseni mukaan tagine on marokkolainen karjalanpaisti: nakellaan pataan mitä sattuu, mausteita sekaan ja annetaan hautua. Melko helppo tehdä, ei vaadi vahtimista ja liha voi olla lähes mitä tahansa.

Reseptihän on seuraava (ongin netistä):
- 1,2 kg lampaan lapaa (muukin käy)
- 1 kg sipulia
- 4 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl kuminaa
- 1 tl inkivääriä
- 1 tl korianteria
- 1/2 tl chiliä
- 2 g sahramia
- kaksi valkosipulinkynttä
- kaksi kristallisoitua (?) sitruunaa
- yhden sitruunan mehut
- ohjeeseen kuuluu myöskin mustia oliiveja, mutta kammo-Anu ei niitä halunnut

Sotke mausteet ja valkosipuli sekaisin, pilko liha kuutioiksi ja sitruuna lohkoiksi. Laita pataan koko soppa, anna porista noin 2,5 h jonka jälkeen lisätään ruskistettu, pilkottu sipuli (ja mahdolliset oliivit). Poristellaan 30 min lisää ja tarjotaan riisin kanssa.
 

Kansi päälle ja toivoin parasta.

Huijasin heti: sahrami on niin kallista, että laitoin vaan 0,5 g ja päätin että riittää. En osaa sanoa vaikuttiko makuun paljoa, koska sitruunaa oli liikaa. Ehkä yks sitruuna palasina ja yhden mehu tai sit kaks palasina eikä mehua? Ja Anu kommentoi että kilo sipalia oli liikaa, ei mahtunu pataan ja mitä syödessä kattelin, puolisen kiloa pitäis riittää. Lammas kannattaa ottaa luuttomana lapana, nimim. en enää ikinä leikkaa lihaa lavasta irti noin tarkkaan ja luulin osaavani käyttää veistä.

Siellä on luu - onneks mulla on sisua.

Lopputuloksena kuitenkin mitä kaivattiin: todella mureaa lammasta ja erilaisia makuelämyksiä kuin normaalisti. Teen joskus vielä uudestaan, ja sillon mätän mausteita noin neljä kertaa enemmän (paitsi sahramia) ja sitruunaa vähemmän. Lopputuloksesta ei ole kuvia, koska Anu päätti tyhjentää kameran ja minä söin kaiken ennenku se sai sen käsiinsä kuvan ottoon.

T. Ville!

P.S. Huomenna teen makkaraa, siitä lisää sitten.