Le tsef esittää: Riistamakkara

Kuten luvattu ja uhottu jo hetken aikaa, makkaran tekoon piti rueta. Suolesta, lihasta ja lersseistä saa väännettyä niin paljon puujalkavitsiä, etten niitä tähän laita. Kerron taustoja.

Meidän äijä metästää, joten saan hirvenlihaa eri muodoissa melko helposti. Tässäkin blogissa on jo vissiin muutama resepti ollut, ja mietin että väännän makkarat ainakin koekappaleina siitä, ilmaista kun on. Telkkarista katoin joskus kun sisilialainen setä pisti käsineen makkaraa pöydällä, ja teki sitä muuten nopeemmin ku minä koneella, joten kyllähän sitä nyt piti päästä kokeilemaan. Visiona oli, että maustan itse kasvatetuilla chileillä ja pistän itse tehdyt sinapit päälle. Chilit ei vielä kasva, mutta sinappia voisi kokeilla vielä... Asiaan.

Reseptejä en ettiny, Anu hoiti sen mun puolesta. Eikös makkara oo vaan lihaa suolessa? Ilmeisesti ei. Sekaan laitettiin siis:

- noin 1,1 kg hirven karjalanpaistilihoja
- noin 300 g ihraa
- noin yksi isohko sipuli sipaleina (jäi tuosta taginesta yli)
- 4-5 kynttä valkosipulia
- suolaa
- mustapippuria
- paprikaa
- chiliä
- cayennea
- noin desilitra tummaa olutta (loput join).

Sipulit silpuksi, voissa pannulle ja viilenemään. Lihaköntit ja ihra myllyn läpi tiheellä terällä kahdesti ja eikun sotkemaan keskenään. Mausteiden määrästä ei voi sanoa muuta kun että paljon, lisäiltiin vähän väliä ja paistettiin koepala pannulla ja todettiin että lisätään vielä. Olutta meni arviosta, fiilistelin kädellä, että saa pyöriteltyä pötkön, joka ei katkea. Sitten vielä myllystä koko soosi läpi ja hetken vaivausta. Ilmeisesti jos jättää vaivaamatta, makkaroista tulee ilmavia ja paukahtelevat sitten rikki.

Mylly pyörii, ensimmäinen kerta.

Nyrkkiä vaan, kyllä se siitä! Kuole!

Suoleen laittaminen olikin sitten melkoista. Liotin suolta haaleassa vedessä puolisen tuntia, jotkut laittoivat suolaa sinne, minä en. Päätin, että se on hyvää vaihtamatta vesiä tahi maustamatta. Myllyyn makkarasuutin kiinni ja terät ja muut ritilät edestä, Anulle muovikapula käteen, suuttimen varteen suolta (no hiukan jos heittää suuttimeen, ehhehe) niin paljon kun sain mahtumaan ja saksilla poikki. Viisi senttiä suolta roikkui yli, ajettiin massaa hiukan siihen huulille ja suoleen solmu, ettei tule ilmaa sekaan. Sitten vain kone käyntiin ja makkaroita pyörittelemään. Nauroin puolet ajasta, mutta kaipa noista hyviä tuli (kirjoitushetkellä ne vasta kiehuu esikypsennyksessä).

Suolen asettelu suuttimelle oli melko jännää.

Voiton puolella!

Lopputuloksena oli 11 ruskeaa makkaraa (hirvi ottaa ruskean värin jo raakana, olen huomannut). Muuten vaikuttivat asialliselta, mutta Portin työkokemuksen perusteella hiukan löysähköiltä. Säilömisen takia pistimme kattilaan kiehumaan, ei kuitenkaan kiehumaan vaan noin +80 C veteen, ja joka makkaraan 3-4 reikää tikulla kylkeen, etteivät räjähdä.

Ja eikun kiehumaan.

Nonni. Keittämisen jälkeen alko koostumus ja ulkomuoto olla muuten tehtaan tekemien jäljillä, mut koko ei oo ihan standardia. Pistin sitten yhden heti pannulle. Makua on, hirven maistaa mut mausteita saatiin lopulta oikee määrä. Rakenteeltaan hiukan raemainen, mut pitää muotonsa eikä hajoa. Huomaa, että ei oo tehtaan tuote, mutta en kyllä häpeile yhtään. Kelpo nakki. Laskin sit samalla päässäni, että mitä tää lysti maksaa verraten kaupan makkaraan.
Kilo lihaa kaupasta kustantaa noin kympin, suolet makso hiukan yli euron, läskit 50 senttiä. Mausteita oman maun mukaan, myllyä voipi lainata tai tehdä oikein kovana käsin. Kilohinnaks muodostuu siis noin 12-15 euroa, riippuen mitä ostaa ja miten maustaa. Tuloksena on kuitenkin semmonen makkara, ku itte haluaa ja allergikoille tää voipi olla melko hyvä juttu (sisko ei pysty syömään korianteria, kattokaapa huvikseen että kuinka monessa lihatuotteessa sitäkin on).

Keittämisen jälkeen ne oli jo täysin makkarakelpoisia.

Ja sitäpaitsi: ku lyö oman puolmetrisen, pinkin chililerssin grilliin ni pitäis juttua riittää kesällä :D

T: Ville

Le tsef esittää (Villen keitoksia): Lammastagine

Le pata. Ei kerrota, että lihat on jo siellä.

Noniin! Senkin nössöt. Saatiin joululahjaksi taginepata. Koska olen mies ja katson telkkarista ku muut syö lihaa, tiesin heti mikä se on ja mitä sillä tehdään. Joten: lampaan lapaa ettimään ja pata käyttöön.

Sivukommenttina tässä että melko käsittämättömät ohjeet padassa: ideana on, että se hautuu kannen alla ja kosteus kiertää siellä, mutta padan ohjeissa kielletään uunissa kannen käyttäminen (ilmeisesti paine?). Hellasta ei sanottu mitään, mutta mikroon saisi työntää. Päätin, että perinteinen hella toimii vallan mainiosti.

Oman käsitykseni mukaan tagine on marokkolainen karjalanpaisti: nakellaan pataan mitä sattuu, mausteita sekaan ja annetaan hautua. Melko helppo tehdä, ei vaadi vahtimista ja liha voi olla lähes mitä tahansa.

Reseptihän on seuraava (ongin netistä):
- 1,2 kg lampaan lapaa (muukin käy)
- 1 kg sipulia
- 4 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl kuminaa
- 1 tl inkivääriä
- 1 tl korianteria
- 1/2 tl chiliä
- 2 g sahramia
- kaksi valkosipulinkynttä
- kaksi kristallisoitua (?) sitruunaa
- yhden sitruunan mehut
- ohjeeseen kuuluu myöskin mustia oliiveja, mutta kammo-Anu ei niitä halunnut

Sotke mausteet ja valkosipuli sekaisin, pilko liha kuutioiksi ja sitruuna lohkoiksi. Laita pataan koko soppa, anna porista noin 2,5 h jonka jälkeen lisätään ruskistettu, pilkottu sipuli (ja mahdolliset oliivit). Poristellaan 30 min lisää ja tarjotaan riisin kanssa.
 

Kansi päälle ja toivoin parasta.

Huijasin heti: sahrami on niin kallista, että laitoin vaan 0,5 g ja päätin että riittää. En osaa sanoa vaikuttiko makuun paljoa, koska sitruunaa oli liikaa. Ehkä yks sitruuna palasina ja yhden mehu tai sit kaks palasina eikä mehua? Ja Anu kommentoi että kilo sipalia oli liikaa, ei mahtunu pataan ja mitä syödessä kattelin, puolisen kiloa pitäis riittää. Lammas kannattaa ottaa luuttomana lapana, nimim. en enää ikinä leikkaa lihaa lavasta irti noin tarkkaan ja luulin osaavani käyttää veistä.

Siellä on luu - onneks mulla on sisua.

Lopputuloksena kuitenkin mitä kaivattiin: todella mureaa lammasta ja erilaisia makuelämyksiä kuin normaalisti. Teen joskus vielä uudestaan, ja sillon mätän mausteita noin neljä kertaa enemmän (paitsi sahramia) ja sitruunaa vähemmän. Lopputuloksesta ei ole kuvia, koska Anu päätti tyhjentää kameran ja minä söin kaiken ennenku se sai sen käsiinsä kuvan ottoon.

T. Ville!

P.S. Huomenna teen makkaraa, siitä lisää sitten.

Perunavelliä!

Kun päätät tehdä illalla ruokaa ja unohdat muussiin tarkoitetut perunat kiehumaan "vähän" liian pitkäksi aikaa, saat tehdä itsellesi perunavelliä pahimpaan nälkään. Perunavellistä tulee aina mieleen peruskoulun ruokala, tykkäsin perunavellistä aikas paljonkin ja vellipäivänä sai aina lihapiirakan! En ole velliä edes ennen kotona tehnyt :P Mitään määriä ei ole mutta:
Perunaa
Vettä
Maitoa
Suolaa
Voita
(Ruohosipulia)

Keitä perunat kypsiksi (ei tarvii mössöks niinkun mä ;D ). Kaada keitinvesi pois, mutta sitä voi jättää myös vähän. Laita perunoiden päälle voinokareita ja anna sulaa. Soseuta perunat kunnolla, lisää maitoa kunnes velli on velliä :) Mausta suolalla ja ruohosipulilla. Nam!

Banaani-suklaapiirakka

Yhteishyvän ruokalehdessä oli herkullisen kuuloisen banaanipiirakan ohje. Koska kaapissa lojui avattu talousuklaalevy, piti sekin sotkea tähän soppaan. Mikäs sen parempaa kun banaani ja suklaa yhdessä, om nom. Reseptin piirakka oli tarkoitettu n. 25x25 cm uunivuokaan, itse en sellaista valitettavasti omista joten muunsin ohjeen 1,5-kertaiseksi ja tein pellillisen piirakkaa. Piirakan ois voinu koristellakkin jollain mut oli vähän kiire :P

Banaani-suklaapiirakka
300g margariinia tai voita
3dl sokeria
4 kananmunaa
6dl vehnäjauhoja
1,5dl kaurahiutaleita
3tl ja ripaus päälle leivinjauhetta
3tl kanelia
1,5tl jauhettua pomeranssinkuorta
4-5 banaania
1,5dl kuohukermaa
reilu puoli levyä taloussuklaata

Vaahdota rasva ja sokeria. Lisää munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kuori ja murskaa banaanit haarukalla soseeksi. Rouhi suklaa veitsellä. Lisää rasva-munaseokseen kuivat aineet, banaanisose, suklaarouhe ja kerma ja kääntele tasaiseksi seokseksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskitasossa  175-asteessa noin 35 minuuttia.

Vaniljapullat

Löytyipä lähi supermarkittini leivontahyllystä kauan kaipaamaani vaniljakreemijauhetta! Heti piti hamstrata pari pussia kaappiin ja testata sitä pulliin. Tein viiteen litraan maitoa pullataikinan, puolesta tein ihan tavan voisilmäpullia ja puolesta sitten näitä vaniljapullia. Kaulin taikinan levyksi, levitin päälle vaniljakreemiä ja rullasin pötköksi. Siitä sitten leikkasin reilun sentin paksuja siivuja. Jätin yläreunaa vähän paljaaksi, koska rullatessa kreemi työntyi koko ajan eteenpäin. Rullaaminen tuntui ehkä hieman hankalalta mutta hyvin ne onnistui, täytekin pysyi pullissa!

Ainekset läskipulliin.

Laitoin ohjeen mukaan 2,5dl nestettä ja vähän reilummin jauhetta kun tuossa, annoin tekeytyä ja sitten katoin näyttääkö tarpeeksi paksulle.

Piparimudcake

Voiko jouluna syyä liikaa? Voiko jouluna syyä liikaa suklaata? No ei! Pirkan lehdessä ollut piparimudcake käski minua heti ottamaan reseptin kokeiluun ja ostamaan pakkaseen vaniljajäätelöä sen kaveriksi. Tänään sitä sitten väsäsin! Ohjetta vain hieman muuttaen, laiton fazerin leivontasuklaata sen koko levyn 200g talousuklaan sijaan ja jätin kanelin pois, koska jos tätä kakkua jää jouluksi, anoppilassa on pari kanelille allergista ihmistä...

Piparimudcake
150g voita
250g Fazerin tummaa leivontasuklaata (vähän enemmän on aina vähän parempi :P )
2½dl vehnäjauhoja
1½tl leivinjauhetta
1tl kanelia
½tl inkivääriä
½tl pomeranssinkuorta
½tl kaardemummaa
½tl neilikkaa
(ripaus vaniljasokeria)
4 kananmunaa
1dl sokeria
1dl siirappia

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja korppujauhota vuoan reunat.
Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa, lisää suklaa ja anna sulaa joukkoon.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Vatkaa huoneenlämpöiset munat, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt rasva-suklaaseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita jauhoseos myös taikinaan (itse siivilöin ja kääntelin nuolijalla sekaan).

Kaada seos vuokaan ja paista kakkua 200 asteessa n. 20 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä löysäksi, 20 minuutin jälkeen omani vielä hyllyi vuokaa varovasta ravistettaessa, otin kaakun pois uunista ja annoin jäähtyä. En ole aikaisemmin tehnyt mutakakkua mutta netistä lueskelin että kakun on hyvä antaa jäähtyä kunnolla (ihan jääkaapissa) ennen tarjoilua :P Itse viskasin kakun parvekkeelle jäähtymään joten muutoman tunnin päästä sitä pystyi jo maistelemaan. Ihanaa suun tahmaamaa suklaata, aavistus piparitaikinan makua ja kylmää jäätelöä, toimii!

Schwarzwaldin kakku

Vähän on vierähtänyt aikaa kun viimeksi oon tänne jotain kirjoitellu vaikka kaikennäköstä on tullut tehtyäkin :) Uusi työ on vieny mun ajan, ei kerkee enää koneellakaan istua :D (nii vissii...) Mutta, aloitetaan tästä kakusta, joka oli itsellenikin melko uusi tuttavuus. Kerran olin sitä aikasemmin syönyt iskäni tekemänä ja hää sitten pyysi josko tekisin pari tälläistä kakkua hänen ja Rouvansa häihin. Vertailin vähän netistä löytyneitä reseptejä ja päädyin Maku-lehden sivuilta ja Insanityn blogista löytyneisiin ohjeisiin, näissä pohjat oli melko samanlaiset ja täytettä piti muutenkin vähän soveltaa. Isäni oli tehnyt aikasemmin kakun niin, että siihen tuli pohjataikinaan sulatettua suklaata. Näin ollen kakku oli aika tuhtia syötävää joten nämä ohjeet kuulostivat hieman paremmilta. Koska häät oli syksyllä, ei tuoreita kirsikoita ollut saatavilla joten joutui tyytymään pelkkään kirsikkahilloon (ja kirsikkaviinaan&likööriin).

Schwarzwaldin kakku

Pohja:
200g voita
2dl sokeria
1dl farinisokeria
4 munaa
4dl vehnäjauhoja
1½dl kaakaojauhetta (tummaa)
1dl mantelijauhetta
½dl perunajauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2dl kevytmaitoa

Täyte ja kuorrutus:
2dl vispikermaa
2dl ranskankermaa
½dl sokeria
2tl vaniljasokeria

500-600g kirsikoita
1-1,5dl kirsikkahilloa (huom! varaa enemmän jos et käytä tuoreita kirsikoita!)
(Kirsch-kirsikkaviunaa)

Ja kun niitä tuoreita kirsikoita ei ollut, käytin täytteeseen vain kirsikkahilloa. Googlettelin kun en enää oikein muista ja tämä tuote näytti aika tutulle. Näitä purkkeja meni yhteensä 4 kahteen kakkuun...laitoin hillon sekaan Kirsch kirsikkaviinaa (vai likööriä?), no sitä vahvempaa kuitenkin, silleen sopivasti ;) Isäni kostutti viimeksi kakun tällä ja se oli mielestäni liian tujua, miedompi ja makeampi kirsikkalikööri oli hyvää kostutukseen, valitettavasti en muista sen nimeä.

Kostutukseen: marjamehua. Itsehän käytin kirsikkalikööriä, jota vähän laimensin vedellä ja maustoin vaniljasokerilla.

Koristeluun: 100g suklaata rouhittuna

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä, halkaisijaltaan noin 22 sentin kakkuvuoka. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kumoa taikina vuokaan ja paista noin 50 minuuttia, kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu enää taikinaa.

Jäähdytä kakkupohja täysin ja jaa se sitten kolmeen osaan.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen ranskankerma ja sokerit.

Poista kirsikoista kivet ja paloittele kirsikat. Jätä kirsikoita myös koristeeksi.

Kostuta kakkulevyt marjamehulla. Kokoa kakku levittämällä kerrosten väleihin hilloa, kermatäytettä ja kirsikkapaloja. Levitä kakun pintaan vielä kermaa ja koristele suklaarouheella ja kirsikoilla.

Tässä vähän kaakkuja, Schwarzwaldien lisäksi tekemäni kermakakku, talon puolesta mustikkarättänää ja morsmaikun äidin tekemä britakakku.

Lapsia ajatellen tein yhden kermakakun, täytteeseen tuli vadelmahilloa, mansikoita, valkosuklaa-limerahkaa, kermavaahtoa ja wienernougatrouhetta.

Ruma kännykkäkuva korkatusta kuvasta, eihän tosta ees saa selvää miltä täyte näyttää :D

Tätä kakkua on tehtävä ehdottomasti kesällä uudestaan kun saa tuoreita kirsikoita!