Kirjahyllyyn täytettä...

10 keittokirjaa kympillä. Tällänen osu sähköpostissa silmään :D Ei kyl mitään hajua millasia noi kirjat on..jos joku tietää, kertokaa :P

Sitrus-valkosuklaajuustokakku

Velipoikani vaimoineen pyysi meitä grillailemaan hampurilaisia ja sanoivat, että he ovat ostaneet kaikki ruokaan liittyvät tarpeet. Ajattelin sitten, että pyöräytän jotain jälkiruokaa. Selailin lehdistä talteen ottamiani reseptejä ja Yhteishyvän Valkosuklaa-limerahkatorttu kuulosti nopealle ja helpolle. Ajattelin heti, että vähän muokkaan ohjetta, koska siihen olisi tullut 2prk valkosuklaa-limerahkaa ja halusin ehdottomasti tuoretta limeä siihen. Ryntäsin kauppaan ja heittelin tavaraa koriin, kassalla huomasin, että olin ottanut sitruunarahkaa. No onneksi oli koristeluun tarkoitettu valkosuklaalevy, joka sitten päätyikin itse kakkuun. Joten loppupeleissä kakullani ei ollut juuri mitään tekemistä löytämäni ohjeen kanssa :D Hyytymisen jälkeen sitrukset olivat aika vallitseva maku kakussa, joten kakun päälle olisi hyvin voinut raastaa valkosuklaata.

Sitrus-valkosuklaakakku
150g Digestive keksejä
75g voita

2dl kuohukermaa
1prk (200g) sitruunarahkaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 lime
2rkl sokeria
2tl vaniljasokeria
130g valkosuklaata
5 liivatelehteä

Murskaa keksit pieneksi muruksi. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin. Painele seos irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperia.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Purista limestä mehu. Sulata suklaa varovasti mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka, tuorejuusto, sokerit ja limen mehu.Sekoita tasaiseksi ja valuta sula suklaa joukkoon. Kaada liivatelehdistä vesi pois mutta jätä pieni tilkka kulhoon. Sulata liivatteet mikrossa, 20sec ensin ja sen jälkeen 10sec kerrallaan kunnes liivatteet ovat sulaneet. Valuta liivatteet naruna massan joukkoon koko aja vatkaten. Kaada massa keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Kermaista ja hieman juustoista jauhelihapastaa

Tekipä mieli pastaa. Kanaa ei tehny mieli, pekoni&hyvä kinkku kallista mun lompakolle ja sitten kaupassa koin valaistumisen, että miksei jauhelihaa. Tekis vaan kermasen kastikkeen eikä sitä ainaista tomaattista. Sitten vaan napsin kaupasta mitä mieleen tuli mukaan ja tuli käytettyä grillauksesta ylijäänyt Koskenlaskijankin pois. Kastiketta maistellessa koin pienen deja vuuuun: sehän maistuu hieman lapsuuden lempiruoalleni, isin jauhelikastikeelle jota syötiin perunoiden kanssa! Isin kastikkeessa oli kuivattuja mustatorvisieniä ja mähän vihasin pienenä sieniä ;)




 Jauhelihapasta
~500g jauhelihaa
1 sipuli
1prk Tatti&Herkkusieni Cuisinea
2dl kuohukermaa
n.100g kylmäsavuporo Koskenlaskijaa
pippuria
suolaa
valkosipulijauhetta

Pilko sipuli pieneksi. Ruskista jauheliha pannulla ja lisää sipuli. Mausta jauheliha. Lisää joukkoon cuisine ja kerma, sekoita tasaiseksi. Lisää kuutioitu tuorejuusto ja anna sulaa joukkoon. Tarkista maku ja syöpöttele pastan kanssa! (se pottukin toimis).

Munkit! Klara Vappen!

Munkit 14 kpl
3dl maitoa
1pss kuivahiivaa
1 kananmuna
1dl sokeria
ripaus suolaa
kaardemummaa
100g voita
7-8dl vehnäjauhoja

litra rypsiöljyä

Lämmitä maito reilun kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva, suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Alusta joukkoon jauhoja. Lisää alustuksen loppuvaiheessa pehmitetty voi. Älä lisää jauhoja liikaa, liian kovasta taikinasta tulee kuivia pullia/munkkeja! Anna taikinan kohota liinan alla noin tunti.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja anna niiden taas kohota liinan alla. Mitä pitempään maltat antaa kohota niin sitä parempi lopputulos on :P Itse taisin kohottaa palleroita vielä tunnin. Ota taikinasta pieni koepala sivuun!

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Itse en ole ikinä käyttänyt mittaria. Kuumennan hellan vitosella öljyä niin että se tuntuu erittäin lämpimälle kun kättä pitää öljyn yläpuolella. Kokeilen aina pienellä taikinanokareella onko öljy sopivan kuumaa. Kun munkit alkavat ruskistua hyvin, pienennän levyä neloselle. Paista munkit molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Nosta munkit ensin talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Sokeroi munkit ja pistele poskeen lämpöisenä!

Sima!

Tuo vapun juoma, ikuinen lempparini jota ryystän tuoppitolkulla päivässä niin että..noh, saatte arvata.

Sima (n.8 litraa valmista tavaraa)
500g sokeria
500g fariinisokeria
3-4 sitruunaa
n. peukalon pään kokoinen nokare hiivaa
n.3 litraa kiehautettua vettä
5-6 l kylmää vettä
10 litran kannellinen ämpäri

Lisäksi tarvitset tyhjiä pulloja, rusinoita ja sokeria.

Kiehauta n.3 litraa vettä. Laita ämpäriin sokerit. Pese sitruunat hyvin. Kuori sitruunat varovasti, niin ettei valkoista osaa tulisi mukaan. Laita sitruunan kuoret ämpäriin. Kaada kuuma vesi ämpäriin ja sekoita, niin että sokerit liukenevat. Lisää joukkoon kylmää vettä. Kun ämpäri alkaa olla lähes täynnä, kokeile että vesi on vielä kädenlämpöistä (ettei se mene liian kylmäksi, että hiivaa alkaa toimia). Älä laita ämpäriä piripintaan täyteen, tai saat siivota pöydältä sokerisotkua kun länttäät kannen kiinni :D Liuota pieneen kädenlämpöiseen vesitilkkaan hiivanokare ja lisää simaan. Kuori sitruunoista valkoinen osa pois ja pilko ne. Lisää lopuksi ämpäriin.

Kansi kiinni ja anna ämpärin olla huoneenlämmössä vuorokauden verran. Laita jokaiseen pulloon 2tl sokeria ja rusinoita ja pullota sima. Laita pullot jääkaappiin ja sima on valmista noin viikon kuluttua!

Ravintola Fernando, Mikkeli

Kuva: jukkajoutsi.com

Mää ihan kokonaan unohin, että oli suunnitelmissa kirjotella tänne myös pieniä omia arvioita ravintoloista. Ajattelin, että alotan homman ihan alusta, koska onhan täällä kotikaupungissa tullut koluttua yks jos toinenkin ravintola useampaan kertaan läpi mutta kuka nyt jaksaa vanhoja muistella.

Viime viikon maanantaina äippä halus viiä mut syömään ja paikaksi valitsin melko perinteisen meidän paikan, Fernandon. Fernandossa on tullut käytyä varmasti useita kymmeniä kertoja.

Ruokalistaltamme löydät tuttujen pihvien ja pizzojen lisäksi myös hiukan eksoottisempiakin makuja, kuten TexMex-ruokia ja muita espanjankielisen alueen ruokaherkkuja. Mukana on myös suomalaisen, venäläisen ja muiden maiden keittiöden valittuja paloja.

Tämä pätkä mikä on Fernandon kotisivuilta kuvaakin aika hyvin ruokalistaa :D Eli sieltä löytyy vähän kaikkea. Varsinaisia alkuruokia Fernando ei tarjoa, listalta löytyy muutoma "pikkunälkään" ruoka. Mielestäni Fernandon salaattipöytä on paras mitä Mikkelistä löytyy, joten en ole ikinä oikein kaivannutkaan siellä alkuruokia. Ja annoksetkin on niin tuhteja, että hyvä jos jälkkärille jää tilaa. Kun ruokalistaa vilkaisee nopeasti, huomaa, että liharuokia löytyy eniten. Mikä ei tietenkään A-luokan lihansyöjää yhtään haittaa, mutta kasvissyöjille ei kovin montaa vaihtoehtoa jää. Tulisen ystäville löytyy muutoma texmex-henkinen ruoka, joita itse en ole kyllä koskaan testannut. En juurikaan tulisesta ruoasta välitä..Viimeksi menimme syömään jo aikasin klo 13.30. Lounas oli lopuillaan, vain muutoma ihminen meidän lisäksi oli syömässä. Rauhallista, mutta ei sitä ahdistavaa "olen ainut asiakas-fiilistä" :D Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Itse asiassa en ole koskaan saanut huonoa palvelua täällä. Monesti olemme kaveriporukalla käyneet viikonloppuna syömässä, pöydän olemme varanneet isolle porukalle etukäteen. Ja aina isosta porukasta on pidetty hyvin huolta (juomien riittäminen ym.)

Tällä kertaa valitsin kerrankin listalta ruoan, mitä en ollut ennen maistanut, Keittiömestarin härkää a la Mirja: murea sisäfilepihvi, aurajuustolla maustettua punaviini-smetanakastiketta keittiömestarin tapaan, pekonimaissia. Pikkunälkääni valitsin 200g pihvin mediumina. Ikinä en ole joutunut Fernandossa pettymään lihan kypsyyteen tai laatuun, suussasulavaa. Kastike oli tällä kertaa ihan uusi tuttavuus, joskin erittäin maukas sellainen. Pekonimaissi oli...noh, pakasteesta napatut kolme minimaissia joiden ympärille oli kääritty pekonia. Henk.koht. en tykkää näistä purkki/pakasteminimaisseista yhtään, ei ne edes maistu maissille :| Kasvislisuke on aina ollut sellainen asia Fernandossa, mistä voisin antaa miinusta. Annokset ovat muuten reiluja ja rehtejä, kastikkeen kanssa ei pihtailla eikä annokseen ole aseteltu neljää lohkoperunaa millintarkkaan asentoon. Mutta sitten lautasen reunalla on pienen lapsen kourallisen verran vihreää papua, vähän reunasta palanutta punasipulia, lötköä porkkanaa ja yksi sipulirengas. Ei kovin houkuttelevaa ja turhaltakin tuntuva nökäre. Toisen miinuksen antaisin siitä, että jos asiakas juo ruokajuomana vain vettä, sitä saa aina lasillisen kerralla. Kyllä se kannu ois ihan kätevä siinä pöydässä, varsinkin jos syöjiä on useampi..juomia en kyllä sen kummemmin tällä kertaa arvostele kun töihin olin menossa ruokailun jälkeen :p Mutta muutoin otan usein olutta Fernandossa ruoan kanssa. Olen enemmän valko- kuin punaviinin ystävä ja valkkareita Fernandon listalta löytyy vain neljä. Talon kuivaa valkoviiniä olen joskus juonut, se olin ihan hyvää :D Onhan se hyvä että kun liharuokia on monta niin punkkujakin sitten löytyy!

Suurinpaan osaan annoksista Fernandossa saa valita itse perunat, joka on mielestäni mukava asia. Itse kuulun niihin, jotka harvoin tykkää syödä ravintolassa ranskalaisia (paitsi jos on hampparimestassa), usein valitsenkin lohkoperunat tai paistetut perunat. Takuuvarman sisäfilepihvin lisäksi lempiannoksiani Fernandossa ovat  mestarin leike, paholaisen porsas ja vasikanleike eijan tapaan. Kahdessä ensimmäisessä lautaselle saa leivitetyn porsaan leikkeen, mestarin leikkeessä "isoon nälkään" tarkoitetun 200g pihvin metsäsienikastikkeella ja paholaisen porsaan kaverina on aurajuustolla maustettua sinappikermakastiketta. Leivitetty vasikan leike saa seurakseen pekonia, sipulia ja colbert-kastiketta. Täytynee tunnustaa etten edes tietä mitä colbert-kastike on, muuta kun et se on hyvää :D Kastikkeita Fernandossa onkin useita erilaisia ja varsin herkullisia kaikki.

Mainittakoon listan erikoisuudet, kengurua fernandon tapaan ja strutsin pihvi. Näistä en kyllä voi sanoa oikeen mitään. Joskus olen toisen lautaselta maistanut kengurua, se oli sitkeetä.

Jälkiruokia Fernandon listalla ei hirveän montaa ole, ehdoton suosikkini onkin Jäädytetty suklaajuustotorttu. Usein tulee melkeen väkisiä ahdettua sellainenkin napaan, kun se vaan on niin suussasulavaa.

Lopuksi voisin tiivistää, että Fernando on rento paikka, johon kelpaa mennä syömään hupparissa ja farkuissa (ei tarvitse miettiä, että onko paikka täynnä vain pukuihmisiä). Annokset ovat reiluja, rehtejä ja maukkaita. Palvelu pelaa ja varsinkin viikonloppuisin kannattaa varata pöytä jos illasta halajaa syömään.

Kevättä kielellä!

Edelleen tilisaldon lähennellessä useammin nollaan kuin edes kymppejä, kaikenmaailman leipominen ja ruokakikkailu on jäänyt vähemmälle. Asiaan ei auta yhtään kevään Maku-numero, Pirkan ja Yhteishyvän ruokaohjeet ja ties mitkä muut. Keittiön pöydälle onkin kertynyt pieni pino näistä leikeltyjä reseptejä odottelemaan...mm. mango-limemousse ja banaaniaurinkokakku polttelee näppejä. Leipominen on viime aikoina keskittynyt lähinnä pullaan ja sämpylään, tullut melkeen tavaksi viikonloppuisin aamulla pistää sämpylä tahi pullataikina kohoamaan, lähteä lenkille ja sen jälkeen leipoa ja levittää sulotuoksuja rappukäytävään. Desperate Housewife, yep it's me.

Perus kotisapuskan lisäksi grillit on alkaneet kuumottaa mielessä (vesi kielessä) ja pari kertaa onkin päästy grillailemaan. Tänä kesänä voisikin ottaa tavoitteeksi keksiä jotain ihan "uutta" grillattavaa, eikä aina perus pihviä, makkaraa, vartaita ja pekoniherkkusieniä. Tuoreesta ananaksestakin voisi väsäillä vaikka mitä (upottaa esim viinaan sen ennen grillaamista :D ).

Ärsyttää olla niin huono ja laiska kaikenmaailman viherkasvien kanssa, voisin haluta yrttejä kasvamaan omaan kotiin! Tosin en tiedä niistä hölkäsenpöläystä ja tappasin kaikki heti. Koirakin söis ne varmaan ikkunalaudalta.

5.4.2010, jokohan sitä pian korkkais tänkin kevään terassikauden.